Ei taaskaan menny niinkuin Strömsössä

Vihdoinkin pääsen tänne päivittelemään vähän heppakuulumisia. Viikot vaan on vieriny niin hurjan nopeasti ja huomenna onkin jo joulukuu! Kaikkea jännää on tapahtunut, mutta tässä postauksessa ajattelin kertoa viime viikonlopusta.

  Tasan viikko sitten, suurinpiirtein tähän aikaan päivästä nousin mun uljaan kisaratsun selkään, jonka olin vaivalla letittänyt ja puunannut Syrenbackassa järjestettävien koulukisojen takia. Kisaheppana toimi siis tallin uusin tulokas, ruuna nimeltä Fillari. Herra oli saapunut Syrenbackaan alkuviikosta ja torstaina pääsin kokeilemaan tätä kivaa kaveria ja sillä sitten päätin osallistua c-merkin koulurataan. Radalta päästyäni mietin kuitenkin vakavasti lajin lopettamista...

 Kävelin pitkät alkukäynnit ensilumen peittämällä kentällä, ja kun päästiin maneesiin verkkaamaan päätin keskittyä eteenpäin menemiseen, sillä Fillari tuppautui helposti jäämään tosi laiskaksi. Suurimmaksi haasteeksi jäi kuitenkin pelottavaakin pelottavampi oviaukon pääty, jossa Fillari ilmeisesti näki pieniä vihreitä miehiä. Omien taitojeni vajaus tuli niin selvästi näkyville kun heppa ei millään suostunut kulkemaan siitä ohi, ei sitten millään. Ehkä kerran me siitä päästiin suhteellisen nätisti ohi, mutta muuten koko hommasta ei tullut mitään.

  

  Radalle päästessämme Fillari hyyty täysin ja kulki pohkeen takana. Tuntui että joudun käskemään eteenpäin joka ikisellä askeleella. Alkutervehdys ja suosiolla käännyin pari metriä ennen päätyä. Askeleenpidennys oli aivan mitätön, mutta käyntisiirtyminen ihan okei. Laukat pääty-ympyröillä meni ihan päin metsää sillä ne tulivat sinne oviaukon päätyyn. Ja muutenkin herra oli sen verran tahmea. Halkaisijalla oleva pysähdys oli ihan kohtalainen ja lopputervehdyksestä saatiin jopa 7. 

  Mutta taas kerran lähdin pettymystä nieleskellen ulos radalta.

 Ehkä mä en oo syntynyt kilpailemaan ratsastuksessa. Vaikka tykkäänkin siitä kovasti. Tulosten julkaisun jälkeen en tiennyt pitäisikö nauraa vaiko itkeä. En tänne koko maailman nähtäväksi viitsi mun prosentteja ja pisteitä laittaa, mutta sanotaanko että päästiin juuri ja juuri läpi. Kiitos kuvaajalle joka jaksoi taltioda pätkiä mun radalta ja vaikka tämä ratsastus ei ole niin kaunista katsottavaa niin päätin kuitenkin jakaa tännekkin vähän niitä onnistuneempia pätkiä. Yritän kertoa täällä blogissani niin hyvistä kuin huonoistakin hetkistä ratsastuksen parissa, mutta en usko että hirveän moni haluasi lisätä videoita missä oma ratsastus ei suju laisinkaan, joten sen takia videossa esiintyy vain "hyviä" osia radalta. 

 Mutta aina tällaisten pohjanoteerauksien jälkeen mikä tahansa muu tuntuu niin paljon paremmalta. Ja tämän viikon ratsastelut on tosiaankin mennyt tosi hyvin! Torstaina treenailtiin koulua ilman jalustimia ja sain mennä ihanalla Lissu-ponilla. Sekä tänään Centtikin toimi paremmin kuin yleensä.